Tuotteistamisen oppiminen käytännön kautta

Kun syksyn alussa aloitimme Leijonankita-projektin, ei kenelläkään meistä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista ollut mitään hajua siitä, mitä syksy toisi tullessaan. Ensimmäisessä tapaamisessa meidät jaettiin ryhmiin ja ryhmän kanssa siirryimme pitämään ensimmäistä yhteistä kokoustamme. Meidän piti kertoa vuorotellen nimemme, vahvuutemme, heikkoutemme sekä mitä odotamme projektilta. Mitä ikinä vastasinkaan odottavani tältä projektilta, ei se varmasti ollut lähelläkään sitä, mitä lopulta sain.

Ensimmäiset viikot saimme usein pieniä tehtäviä, joihin etsimme ratkaisun pienissä, noin kolmen hengen ryhmissä. Muistan ihmetelleeni kuinka paljon käytimme aikaa noihin pieniin tehtäviin. Ne tuntuivat niin turhilta. Nyt taaksepäin katsoessa huomaa, miten kaikella oli kuitenkin tarkoituksensa.

Ensimmäiset viikot siis loimme pohjaa tietämyksellemme tuotteistamisesta tehtävien ja luentojen avulla. Pikkuhiljaa siirryimme enemmän käytännönläheisempään työskentelyyn, eli keskityimme enemmän tulevaan tuotteeseemme ja jätimme muita tuotteistamiseen liittyviä tehtäviä vähemmälle.

Ideoidessamme ja suunnitellessamme tuotetta, opimme koko ajan erilaisia asioita huomaamattamme. Päätavoitteenamme oli luoda mahdollisimman hyvä tuote ja plussana tulivat tiedot ja taidot. Huononakin päivänä oli helppo ryhtyä työhön, koska tiesi, että jokainen ryhmäläinen teki osansa ryhmämme eteen. Teimme töitä samanlaisella mentaliteetilla, sama päämäärä mielessämme.

Projektin edetessä olimme kaikki näiden alun tehtävien ja käytännön harjoittelun myötä sisäistäneet mitä tuotteistaminen todella on. Tämä kaikki projektin aikana opittu näkyikin sitten ryhmämme tenttituloksissa sekä tuotteemme lopputuloksessa!

Flowbuddies