Maanantaina 51 epätietoisen näköistä silmäparia istui Luentokaaressa kuuntelemassa johtamisprojektin starttia. Huhujen mukaan ykkösillä ei ollut hajuakaan siitä, mitä liikuntapalvelujen ensimmäinen syksy pitäisi sisällään. Työhakemukset oli edellisellä viikolla lähetetty meille kolmosille lyhyen tehtävänannon pohjalta ja ryhmät jaettu johtajien toiveita kuunnellen. Se, saivatko kaikki johtajat haluamansa hakijat, jääköön salaisuudeksi.
Pian startin jälkeen jokainen johtajajengi keräsi oman joukkionsa kokoon ja ryhmäytymistä lähdettiin toteuttamaan mitä erilaisimmilla tyyleillä. Johtamisprojektin koordinaattorina tehtäväni oli kierrellä katselemassa ryhmien puuhia ja seurata millaisia menetelmiä opiskelutoverini työssään käyttävät. Mielenkiintoista oli nähdä toisistaan hyvinkin paljon eroavia alkutunnelmia, aikatauluja ja aktiviteetteja. Siinä missä joku ryhmä lähti heti yhdessä lentoon, oli toisella ryhmäytyminen käynnistymässä hitaasti, mutta erittäin varmasti.
Torstaina ryhmät tapasivat yhdessä toisen kerran. Sekä kouluttajat että koulutettavat olivat selkeästi jo rentoutuneempia ja orientoituminen tulevaan koitokseen alkoi näkyä innostuksena ja tekemisen meininkinä. ”Meillä on tosi hyvä ryhmä”, kuului oikeastaan jokaisen prolipalaisen suusta. Tästä on tietysti kiittäminen ryhmäjakojen tekijää, eli minua. Vitsivitsi, kunniahan kuuluu tietenkin liikunnan ja vapaa-ajan koulutusohjelman valintakokeelle, joka on tehokkaalla kädellä seulonut jatkoon ne parhaat yksilöt, eikä vaaraa epäsopivista jäsenistä sen ansiosta ole.
Projektin koordinaattorina voin olla todella tyytyväinen ensimmäiseen viikkoon ja ylpeänä todeta, miten loistavalla tarmolla ja motivaatiolla kaikki ovat lähteneet leikkiin mukaan. Mielenkiinnolla jään seuraamaan millaista oppimista ryhmissä alkaa näkyä. On myös täysin mahdollista, että joulukuun 8. päivänä Vierumäen Scandicin Ballroomissa nähdään jotain sellaista, minkä jälkeen liikuntapalvelut eivät enää palaa entiselleen.
Sonja Salonen
ProLipa -koordinaattori