Kilpaurheilu ja korkeakouluopiskelu kuulostavat haastavalta yhdistelmältä. Toki omia haasteita se tuokin, mutta kaikki on toteutettavissa. Opiskelu korkeakoulussa vaatii paljon itsensä johtamista ja ajankäytönhallintaa. Se kehittyy oikeastaan jopa huomaamattakin koko ajan paremmaksi, kun tehtävää ja asioita on paljon mitä pitää järjestää ja aikatauluttaa.
Opiskelu ja urheilu yhdessä täyttävät päivät usein aamusta iltaan. Kuitenkin kun opiskeltava ala on sitä mitä haluaa, on se mielekästä tekemistä. Urheilu taas tasapainottaa loistavasti opiskelua ja alentaa samalla myös opinnoista ajoittain aiheutuvaa stressiä. Työ ei saisi olla missään nimessä sellaista joka ärsyttää joka päivä. Kun ajattelee asiaa tarkemmin, työ vie suuren osan ihmisen elämästä. Sen vuoksi on tärkeää kuunnella itseään, mitä elämältä oikeastaan haluaa. Urheilu on tärkeä osa elämää ja sen ollessa vielä opiskeltava ala tuntuu kilpaurheilun ja opiskelun yhdistäminen todella luontevalta.
Kilpailukausi alamäkiluistelussa on lyhyt, mutta todella tiukka. Muutaman kuukauden kestävä kilpailukausi osuu sopivasti pääosin työharjoittelujakson kohdalle, jolloin yhteistä opiskelua ei ole. Työharjoittelun olen itse yhdistänyt kesätöihin, jolloin opiskelusta taas on kesäloma. Asioita pitää vain osata järjestellä järkevästi.
Kolmantena opiskeluvuotena Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa opinnot suunnataan yhteen kolmesta eri opiskeluympäristöstä. Liikuntapalvelut, kilpa- ja huippu-urheilu, sekä kunto- ja terveysliikunta. Itse suuntasin opintoni liikuntapalveluihin. Ne sisältävät Syyslukukauden Leijonankita-projektin ja kevätlukukauden oman projektin. Oma projekti sisältää 800 tuntia opiskelijan työtä yhdessä työelämäkumppanin kanssa. Työtuntimäärä on iso, joten päätin itse toteuttaa työni Suomen alamäkiluisteluliitossa. Liitossa työskennellessä opinnot ja oma laji yhdistyvät täydellisesti. Opiskelun ja työnteon raja on todella häilyvä ja kun työtä tekee oman lajinsa eteen se on todellakin mielekästä!
Mirko Lahti