Historian kolmas Leijonankita toteutui syksyn 2017 aikana liikuntapalveluiden opintokokonaisuuden alla. Projekti työllisti, ja ennen kaikkea opetti niin ensimmäisen, kuin kolmannenkin vuosikurssin opiskelijoita. Itse projektin voisi karkeasti jakaa kahteen osaan. Kurssin alkuvaiheessa – syyslukukauden alkupuoliskolla – kolmannen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijoista koostuvat johtajaparit opetti ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista muodostetuille tiimeilleen tuotteistamisen teoriaa, ja syksyn jälkimmäisellä puoliskolla ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat alkoivat laittaa opittua teoriaa käytäntöön projektin alussa annetun toimeksiannon puitteissa.
Tässä projektissa johtajapareilla oli ensi kertaa opintojensa aikana oikeaa vastuuta myös toisten opiskelijoiden oppimisesta, toki opettajien valvovien silmien alla. Miten siirtymä oppilaasta ohjaajaksi tapahtui?
Kurssin alussa kolmannen vuoden liikunnanohjaajaopiskelijat saivat tietää johtajaparinsa, jonka kanssa toimisivat syksyn ajan opettaen, ohjaten ja mentoroiden ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Seuraavilla viikoilla johtajaparit tekivät annettujen raamien puitteissa oman pedagogisen käsikirjoituksensa tulevan syksyn ohjenuoraksi. Pedagoginen käsikirjoitus toimisi kolmannen vuoden opiskelijoiden työkaluna syksyn aikana, ja se käsittikin teoriaa opetettavista aiheista, kuin myös aikataulutuksesta ja muihin opetukseen liittyvistä asioista. Tähän tehtävään tarjottiin myös hieman vapauksia annettujen reunaehtojen sisällä, joten pedagogisista käsikirjoituksia tulikin hieman erilaisia, tekijöidensä näköisiä.
Projektin alussa saimme toimeksiannon antajalta, Vierumäki Country Club Oy:ltä tarkan toimeksiannon, joka vaihtui syksyn aikana Vierumäen alueella olevien yritysten omistussuhteiden muututtua. Lopullinen toimeksianto keskittyi Vierumäen urheiluhallin luentotilojen uudistaminen ja kokouspalvelupakettien rakentamiseen. Teemana toimeksiannossa oli työhyvinvointi ja teeman kautta rakennetut kokouspalvelupaketit. Toimeksianto piti sisällään myös tilojen visuaalisen ilmeen uudistamisen suunnittelun ja koko teeman tuotteistamisen.
Toimeksiannon muuttuminen ei sinällään vaikuttanut opettamiseen, mutta muutos saattoi aiheuttaa pientä hämmennystä hetkeksi aikaa osassa opiskelijoita. Toisaalta, nopeatkin muutokset kuuluvat työelämään, ja mikäpä olisikaan ollut parempaa harjoittelua kuin sopeutua nopeasti uuteen.
Kun me kolmannen vuoden opiskelijat, kuin myös ensimmäisen vuoden opiskelijat saivat tiedon toimeksiannosta heti projektin alussa, oli alkuvaiheenkin opetettavaa teoriaa helppo peilata saatuun toimeksiantoon opetustilanteissa. Eri teoriaosaamista tarvittiin eri vaiheissa, ja tässä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Vierumäen kampus tarjosikin loistavan mallin oppimisille. Opittua teoriaa pantiin käytäntöön oman oppimisympäristön piirissä toimivalle yritykselle. Ehkä vaikealtakin ja osin abstraktiltakin tuntuva teoria oli helppo sitoa ja siirtää suoraan omaan toimintaympäristöön. Kurssin aikana moni ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista varmasti yllättyikin siitä, kuinka käytännöllisten toimintatapojen kautta ammattikorkeakoulussa opiskellaan.
Vaikka kurssi olikin kolmannen vuosikurssin opiskelijoille enemmän opettamista, ohjaamista ja mentorointia, tietynlainen kilpailuvietti syttyi silti kaikilla. Kolmannen vuosikurssin yhteisissä tapaamisissa tiistaisin vaihdettiin kyllä kuulumisia, onnistumisia ja epäonnistumisia projektin tiimoilta, mutta itse tuotteistettavista tuotteista ei hiiskuttu sanallakaan. 4.12. Leijonankidan finaalissa ryhmittäin esitellyt tuotteistetut palvelumallit paljastivat, että jokainen ryhmä oli saavuttanut kaikille samat yhteiset osaamiskriteerit, kukin omalla tavallaan mahtavasti oivaltaen.
Anssi Vesanto ja Roberto Deniz