Kilpa- ja huippu-urheilu vai liikuntapalvelut? Siinä oli pohdittavaa omalle kohdalleni kolmannen vuoden suuntaaviksi opinnoiksi. Halusin ehdottomasti olla tekemisissä tuon ensimmäisen kanssa, mutta miksi mikään projekti sen sisällä ei napannut? En halunnut olla mukana Sami Hyypiä – Akatemian projekteissa, enkä kehittää valmentajakoulutuksia. Liikuntapalvelut taas mahdollistivat oman projektin luomisen, mutta mitään suoraa aihiota ei tullut heti mieleen.
Toisena vuotena suuntaavat opintoni liittyivät kilpa-ja huippu-urheiluun sekä kunto- ja terveysliikuntaan. Näistä kahdesta kai pitäisi valita myös kolmanneksi vuodeksi sellainen projekti, josta olisi hyötyä tulevaa varten? Voisiko kolmatta suuntaavaa aihepiiriä edes valita vai tuleeko kolmannen vuoden projekti liittyä aiempiin suuntaamisvalintoihin?
Oman lajini sulkapallon kautta juttelin näihin aikoihin sattumalta ihmisten kanssa sponsoroinnista sekä urheilumarkkinoinnista: yritykset valikoivat yhä tarkemmin tuettavat urheilijat sekä joukkueet. Kilpaurheilun hinta kaikissa lajeissa on nousussa, ja on lähes hämmentävää kuinka paljon esimerkiksi juuri sulkapallon harrastaminen huipputasolla maksaa. Aihetta tutkimalla olisi hyvä mahdollisuus yhdistää kilpa- ja huippu-urheilu liikuntapalveluiden kanssa, joka vaikutti täydelliseltä yhdistelmältä.
Yritysten suhtautuminen urheilijoihin on muuttunut viime vuosikymmenen aikana, eikä se perinteinen paitamainos enää kiinnosta yritysmaailmaa varsinkaan pienen volyymin lajeissa. Vaikea taloustilanne heijastuu luotisuorasti yritysten haluun tukea urheilijoita, ja jokaiselle käytetylle eurolle tulee olla järkevä perustelu. Tämän vuoksi perinteinen tukeminen pelkän tukemisen vuoksi on vähentynyt. Yritykset haluavat rahalle vastinetta, mihin urheilijat eivät ole vielä tottuneet. Päätin kehittää ProLipa-projektinani koulutuksen yksilöurheilijoille siitä, miten he voivat parantaa mahdollisuuksiaan yhteistyökumppanin saamisen osalta. Työn toimeksiantajakin löytyi helposti, Keski-Suomen Liikunta Jyväskylässä olisi mainio loppusijoituspaikka koulutukselle.
Projektin tekeminen alkoi muiden vastaavien koulutusten kartoituksella sekä tiedon hankkimisella marras-joulukuussa 2015. Alkuun auttoi paljon myös yhteiset kokoukset ProLipa-porukan kesken, niistä sai paljon ideoita. Työvaiheet olivat joka tapauksessa selkeät alusta lähtien:
- Muiden koulutusten kartoitus ja jo olemassa olevan tiedon hankkiminen
- Haastattelut
- Analysointi
- Koulutuksen rakentaminen
- Koulutuksen järjestäminen ja organisointi
- Kehittäminen palautteesta sekä uusien tuotteiden rakentaminen
Haastattelut olivat ehdottomasti suurin työvaihe projektissa. Haastattelin lähes 30 eri yritystä aiheeseen liittyen, ja selvitin miten he suhtautuvat urheilijoihin. Yritysten jälkeen vuorossa olivat urheilijat, joita haastattelin lähes saman verran. Haastattelut olivat monipuolisia, ja joukon kirjavuutta kuvaa se, että mukana yrityspuolelta oli mm. pieni maalausfirma Pohjois-Lapista sekä toiselta puolelta maan johtava massiivinen elintarvikejätti. Työn hieno puoli onkin se, että tietoa saatiin usealta erilaiselta yritykseltä ja urheilijalta.
Koulutuksesta pidin erilaisia harjoituskoulutuksia opettajilleni, Keski-Suomen liikunnan porukalle sekä kavereilleni. Päätin kuitenkin pitää projektin päättävän demokoulutuksen Schildtin Urheilulukiossa Jyväskylässä, johon itselläni oli hyvät suhteet. Kohderyhmä oli myös täydellinen koulutukselle, sillä lopulta auditorioon marssi noin 20 urheilijanuorukaista erilaisista yksilölajeista. Koulutukseni piti sisällään paljon tietoa, ja vaikka minua varoiteltiin siitä, että nykypäivänä nuorien keskittyminen ei riitä 90min koulutukseen laisinkaan, oli hienoa huomata lukiolaisten keskittyvän täysin koulutukseen. Esitys tuntui soljuvan muutenkin eteenpäin kuin tanssi, vaikka kyseessä oli ensimmäinen kokomittainen koulutukseni. Yllätyksekseni myös jännitys poistui heti kun koulutus pääsi alkamaan, minkä luulen johtuvan asiantuntemuksen tunteesta aiheeseen liittyen, ehdin tutkia aihettani niin monelta kantilta koulutusta rakentaessani, että yksikään kysymys ei pääsisi yllättämään. Ainakin siltä tuntui.
Kokonaisuutena ProLipa – projekti osoittautui käänteentekeväksi kokemukseksi, ja koulutusta tulen vetämään varmasti tulevaisuudessa erilaisille ryhmille. Projektin aikana perustin oman toiminimen, jonka kautta koulutukset ovat mahdollisia. Aikomuksena on myös laajentaa toimintaa yrityksen kautta, sillä kysyntä ja kiinnostus koulutukseen liittyen on yllättänyt melkoisesti, ja tutkimusta voi käyttää moneen tarkoitukseen.
ProLipa oli myös kehittymistä työntekijänä sekä opiskelijana. Vapaudella ja vastuulla on mielenkiintoinen suhde, ja uskon että vähemmän kiinnostavan projektin kohdalla lopputulos olisi ollut toisenlainen. Kiinnostava aihe saa kummasti heräämään joka arkipäivä aikaisin ja ryhtymään työntekoon, mikä oli ehdottomia plussia projektissa. Työn seuraaminen ja kokoukset ohjaavan opettajan kanssa onnistuivat myös mainiosti Skypen välityksellä. Nyt työn päätyttyä koen saaneeni suuren määrän tietoa juuri siitä liikunta-alan kulmauksesta, josta olen ollut kiinnostunut. Prolipa olikin ehdottomasti oikea valinta, selkeästi paras projekti opiskelun aikana.
Ilari Leskelä