“Taasko kolmosluokan herra X on luokan edessä säätämässä laitteiden kanssa ja aloittelemassa tuntia?”, mietin, kun astelen aamutuimassa sisään luokkaan. En ole varmasti ainoa, jota ärsyttää, kun opiskelijat opettavat toisiaan. Monilla olisi luultavasti paljon sanottavaa kyseisestä asiasta ja lukuisia kertoja olemmekin kavereiden kanssa asian parissa tapelleet. Ryhmätöitä ryhmätöiden perään, jotka “opetamme” muulle ryhmälle samalla, kun tunnilla vallitsee äärimmäinen levottomuus. “Ajantuhlausta.., voisin käyttää tämänkin ajan niin paljon paremmin..”, mietin.
Opiskelijoiden toimiminen opettajina herättää paljon erilaisia tunteita ja mielipiteitä. Peruskoulun ja lukion ajan olemme tottuneet hyvin opettajalähtöiseen opiskeluun, jossa tietoa on suorastaan syötetty meille. Opiskelijan rooli on tässä ollut lähinnä paikallaan istuminen ja opettajan kuunteleminen. Nyt asiat ovat toisin.
Erityisesti ammattikorkeakouluissa opettajien rooli on vähentynyt huomattavasti ja päävastuu oppimisesta on opiskelijalla itsellään. Itsensä johtaminen ja vertaisoppiminen ovat suuressa roolissa ammattikorkeakouluopinnoissa. Vertaisoppiminen on oppilaslähtöinen työtapa, jossa oppija toimii opettajana vertaisilleen ja oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa jäsenten välillä. Sen suosio on ollut kasvussa, ja sen hyödyistä on tehty myös useita tutkimuksia.
Opiskelijat pääsevät ammattikorkeakoulussa opettamaan toisiaan jo ensimmäisestä vuodesta lähtien, jolloin heillä ei ole vielä kylliksi pedagogisia taitoja. Heiltä usein puuttuu pätevyyttä ja he eivät välttämättä osaa vastata opiskelijoiden kysymyksiin. Arviointi opiskelijoiden välillä saattaa olla vapaampaa kuin opettajalta tuleva arviointi, mutta välillä jopa liian suoraa ja rehellistä. Toisen opettamistaidon arviointiin voi myös vaikuttaa omat aine mieltymykset kyseisestä opetettavasta aiheesta. Jos opetettava aihe on itselle erittäin mielenkiintoinen ja siitä haluaisi oppia enemmän, on ärsyttävämpää, jos sitä opetetaan puutteellisilla taidoilla.
Vaikka vertaisoppiminen herättääkin monissa kielteisiä tunteita ja hämmennystä, on siinä paljon hyvääkin. Kun suhteellisen samanikäinen opiskelija toimii opettajana, saattaa häntä olla helpompi lähestyä ja luokan ilmapiiri voi olla rennompi. Opiskelijoilla on myös tuoreessa muistissaan kaikki tieto, mitä he ovat oppineet. Lisäksi opiskelijat ymmärtävät paremmin toisiaan ja pystyvät kertomaan esimerkiksi helpommin ymmärrettäviä esimerkkejä.
Vertaisoppimisen hyötyjä löytyy sekä oppijoille että opettajille. Kun “epäpätevät” opettajat opettavat, on sekä opettajilla, että opiskelijoilla mahdollisuus oppia. Opettajat pääsevät näkemään esimerkiksi erilaisten oppimistyylien toimivuutta ja opiskelijat voivat muun muassa miettiä miten itse tekisivät asiat toisin, tai miten oikeat opettajat toimivat samassa tilanteessa. Virheiden kautta oppiminen onkin hyvin käytännönläheistä ja tehokasta. Vertaisoppimisessa saadaan lisäksi paljon ideoita ja eri näkökulmia asioihin. Asioihin ei ole aina yksiselitteistä vastausta, jolloin vuoropuhelu on hyödyllistä.
Haluaisimme saada vertaisoppimisesta jatkossa enemmän irti. Pitää olla vain valmis ja avoin erilaisille oppimistyyleille ja muistaa, ettei kyseenalaistaminen ole huono asia. Tuntuu vaan niin hankalalta hyväksyä mitään muunlaista opiskelua, kuin opettajajohtoista, joka on vallinnut Suomessa kautta aikojen.
Pretty Little Lions -tiimi
Lähteet:
Seikkula-Leino, J. Vertaisoppiminen. YVI. Luettavissa täältä.