Istun lukuisten vuosikurssilaisteni tavoin isossa auditoriossa. Luento on käynnissä, aiheena mitä ilmeisimmin jotain markkinointiin liittyvää. En ole ihan varma. Katson tyhjyyteen. Luennoitsijan sanat, lauseet ja virkkeet menevät hämmästyttävän tehokkaasti toisesta korvasta sisään ja saman tien toisesta ulos. Yritän kovempaa. Keskity, keskity, keskity. Selvisin lukiostakin kunniakkaasti kuuntelemalla ja pitämällä turpani kiinni. Miksi en yhtäkkiä ammattikorkeakoulussa muka osaakaan kuunnella ja oppia sillä tavoin. Luennoitsija puhuu varmasti ihan asiaa, ja todennäköisesti hyvinkin tärkeää sellaista. Nyt pitäisi ihan oikeasti keskittyä, jotta opin. Onnistun kuuntelemaan ja keskittymään luentoon seuraavat noin 15 sekuntia, ja vaivun takaisin henkiseen koomaan. Katson ympärilleni: osa nukkuu, osa näpyttelee kännykkää. En nähtävästi ole ainoa, joka on luennolla vain fyysisesti läsnä.
Kymmenen minuutin päästä havahdun ja yritän uudelleen kohdistaa keskittymiseni olennaiseen. Tulokset ovat edelleen laihoja. Onneksi tämä luento on vain pieni osa Lipan opiskelua. Leijonankita -tuotekehitysprojektissa markkinointia, brändäystä ja tuotteistamista opiskellaan projektioppimisen kautta. Luentoja on vain muutama, ja niiden tarkoitus on tutustuttaa aiheeseen ja tarjota pohjatietoa. Varsinainen oppiminen tapahtuu pienrymissä työskenneltäessä ja omaa projektia edistäessä. Projektioppimisen oppimisteoreettinen perusta on konstruktivismissa. Oppija rakentaa uutta tietoa vanhan pohjalle osana sosiaalista tai kognitiivista toimintaa. Tietojen ja taitojen oppiminen tapahtuu monimutkaisen toiminnan sivutuotteena erilaisissa vuorovaikutusverkostoissa. Tieto ei siirry sellaisenaan oppijaan. Kukaan tuskin oppi luennoilla käytyjä aiheita pelkästään olemalla paikalla ja kuuntelemalla.
Projektioppimisessa oppija on aktiivinen toimija: hänen täytyy etsiä tietoa ja ratkoa ongelmia, jotta projekti etenee. Ei riitä, että on vain fyysisesti läsnä. Projektissa täytyy olla jokaisen ryhmän jäsenen täysillä mukana. Projektioppiminen on parhaimmillaan mielekästä, hauskaa ja haastavaa. Se tarjoaa oppijoille vapauksia, onnistumisen kokemuksia ja yhteisöllisyyttä. Siksi se on myös erittäin motivoivaa. Näin oppiminen tapahtuukin pitkälti huomaamatta. Tekemällä oppii parhaiten, eikös se näin mene?
Testivoittajat -tiimi
Lähteet:
Vesterinen, J. Projektioppiminen. 2003. Luettavissa täältä.
Pitkänen, S. Konstruktivistinen oppimiskäsitys. 2010. Luettavissa täällä.